Helsingin rantareitin kartoitus huviveneilyn edistämiseksi – Mikaela Lehtovuori

Håkan MMielipide

CC BY 4.0 Helsingin kaupunginmuseo N93297, tuntematon kuvaaja

Kun katselee vanhoja valokuvia Helsingin rannoista, huomaa helposti että rantojen asema kaupunkikuvassa on muuttunut paljon viime aikoina. Aikaisemmin Helsingin ranta-alueen ovat olleet paljon avoimempia yleiselle veneilykäytölle. Samalla kun kaupunki (aivan oikein) painottaa rantojen avoimuuttaa mantereen puolella, vähenee yleisessä veneilykäytössä olevien rantojen määrä. Vähennykset tapahtuvat etenkin keskustassa sekä suurien aluerakennushankkeiden kohdalla. Näiden hankkeiden osalta, rantoja kyllä suunnitellaan virkistykäyttöön, mutta virkistyskäyttö rajoittuu lähinnä kevyen liikenteen suosimiseen.

Kun uudet alueet valmistuvat, löytyvät veneilyyn varatut rannat usemmiten suljetuista venesatamista, joiden käyttö on varattu joko veneseurojen jäsenillä tai kaupungin vuokrakäyttöön. Loput rannat rakennetaan sitten valitettavan usein veneilyyn sopimattomiksi kiv- tai betonirannoiksi tai täytetään esim kivilohkareilla. Molemmat tavat estävät tehokkaasti veneilykäytön. Tästä seuraa, että kaupungin veneilykäyttöön hyödynnettävissä olevien, julkisten rantojen määrä vähentyy. Tämän jutun noin vuonna 1950 otettua avauskuvaa voi verrata alla olevaan, samalta suunnalta otettuun kuvaan.

Yllä oleva kuva Sompasaaresta kuvaa hyvin rantojen rakentamisen nykytilannetta. Oikeasta reunassa näkyy veneiden kausipaikkoja. Taustalla näkyvä ranta on “koristeltu” kivetyksellä joka estää tehokkaasti rannan käytön veneilyyn. Lopuksi vasemmalla oleva ranta voitaisiin mahdollisesti ottaa laajemmin veneilykäyttöön, mutta sieltä puuttuvat kiinnistysmahdollisuus sekä kunnolliset syvyys tms merkinnät. Lisäksi hyvin matala, askelmuotoinen ranta soveltuu huonosti veneiden kiinnittämiseen. Askelmallinen ranta on myös vaaratekijä kun vedenpinta vaihtelee, alemmat askeleet muodostavat silloin vedenalaisen “karin” johon vene saattaa iskeytyä. Näin ollaan koko kuvan esittämä alue on käytännössä rajattu pois yleisestä veneilykäytöstä.

Aihetta valaisee hyvin viime syksynä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa valmistunut lopputyö, jossa on analysoitu Helsingin rantareittiä ja ehdotetty rantojen hyödynnettävyyttä parantavia parannuksia.

Työn on tehnyt Mikaela Lehtovuori. Ansiokkaassa työssään Lehtovuori on selvittänyt Helsingin kaupungin rantareitin varralla olevien rantojen hyödyntämismahdollisuuksia veneilyn näkökulmasta. Löydetyistä kohteista on työssä myös annettu selkeät parannusehdotukset, joista iso osa olisi toteutettavissa helposti ja hvyin pienin kustannuksin. Alla olevaan esitykseen on koottu keskeiset havainnot ja parannusehdotukse.

Näin Mikaela itse määrittelee työnsä keskeiset tulokset:

Tämän projektin tuloksena syntyi aineisto, jonka pohjalta voitiin antaa ehdotus Helsingin rantaviivan potentiaalisille uusille huviveneiden lyhytaikaisille kiinnityspaikoille. Potentiaalisia kohteita löytyi yhteensä 20 kappaletta. … Ehdotetut potentiaaliset kohteet jakautuivat kahteen luokkaan sen mukaan, voisiko kohteeseen lisätä huviveneiden lyhytaikaisen kiinnityksen jo nyt vai vasta tulevaisuudessa. Nykyisellään olevia matalan investoinnin kohteita oli seitsemän (7) kappaletta. Loput 13:sta potentiaaliseksi lukeutuvista kohteista olivat sellaisia, jotka on syytä huomioida kohdetta koskettavissa tulevaisuudensuunnitelmissa ja tällöin tarkemmin punnita kohteen mahdollinen hyödyntäminen vierasvenepaikkana tai veneiden lyhytaikaisena kiinnityspaikkana.

Lisäksi Mikaela toteaa että veneilyn kehittäminen kannattaa aloittaa kaupunkilaisten omista lähtökohdista. Asukkaiden kiinnostus ja osallistuminen toimii sitten tehokkaana matkailijoiden houkuttimena:

“Kuten luvussa 2.2 tutkimusraportista ilmeni, olisi kaupungin oman merellisen luonteen lisäksi tärkeä saada juurrutettua merellisyys myös osaksi kaupunkilaisten luonnetta ja arkipäivää. Kuten on havaittu, niin kaupunkilaisten viehtyminen kaupunkiympäristön merellisyyteen, tekee kaupungin merellisyydestä kiinnostavan myös ulkopuolisten silmissä (Vuolteenaho 2018, 4-8). Joten myös Helsingin merellistä vetovoimaisuutta lisättäessä tulisi pitää ennen kaikkea kaupunkilaiset, helsinkiläiset itse, palveluiden ja toimintojen ensisijaisina tarvitsijoina ja käyttäjinä, ja vasta sen jälkeen huomioida kaupungissa vierailevat ihmiset.”

Helsinki on viime vuonna (vihdoin, voisi ehkä sanoa) alkanut aktiivisesti kehittämään myös kaupungin merellistä ilmettä ja merellisyyteen liittyviä palveluja. Kehitystyö on koottu Helsingin merellisen strategian alle. Toivottavasti merellisen strategian innoittamina Helsingin kaupungin hallinnon eri osissa tutustutaan tarkkaan Mikealan työhön ja lähdetään viemään hänen esiin nostamia kehistysideoita eteenpäin! Helsinki mainostaa että “Helsingin ainutlaatuinen piirre on 130 kilometriä pitkä, avoimessa käytössä oleva rantareitti“, toivotaan että jatkossa reitti on avoimempi myös veneille!

Mikaelan työhon voi tutustua alla olevien linkkien kautta.

Opinnäytetyö Mikaela Lehtovuori Helsingin rantareitin kartoitus huviveneilyn edistämiseksi, kansilehti
Opinnäytetyö Mikaela Lehtovuori Helsingin rantareitin kartoitus huviveneilyn edistämiseksi, tiivistelmä
Opinnäytetyö Mikaela Lehtovuori Helsingin rantareitin kartoitus huviveneilyn edistämiseksi, sisällysluettelo

Kuvat:

  1. Tuntematon kuvaaja, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat, N93297, CC BY 4.0
  2. Mikaela Lehtovuori